Grenachesta on kolme versiota: musta (noir), harmaa (gris) ja valkoinen (blanc). Sitä viljellään Rhônen eteläosassa ja Roussillonissa.
Etelä-Rhône
INAO:n mukaan Côtes du Rhône Villages -viinien pääasiallinen lajike on grenache noir yhdessä syrahin tai mourvèdren kanssa. Gigondasin punaviini tehdään pääosin grenachesta, syrahista ja mourvèdresta. Vacqueyrasissa punaviinin pääasiallinen lajike on grenache. Châteauneuf-du-Pape sallii 18 lajiketta, joihin kuuluvat grenache, grenache blanc ja grenache gris.
Luonnonmakeat viinit
Roussillonissa grenache hallitsee: Banyulsin viinitarha on repaleisessa maastossa meren ja vuoren välissä, ja grenache hyötyy kesäiltojen meren viileydestä. Maury’ssa grenache noir on pohjalajike sekä kuivissa viineissä että grenat- ja tuilé-luonnonmakeissa viineissä.
Alkuperä ja viljely
Grenachen alkuperää pidetään todennäköisimmin Espanjan Aragoniassa, vaikka Sardinia väittää lajikkeen olevan sieltä lähtöisin. Nimi vaihtelee: Espanjassa se on garnacha, katalaaniksi garnatxa ja Sardiniassa cannonau. Vuonna 2004 grenachea oli Ranskassa noin 95 700 hehtaaria, joka on suurin maakohtainen ala, ja Espanjassa noin 82 300 hehtaaria, kun 1980-luvun lopussa määrä oli vielä noin 170 000 hehtaaria.
Lajike kypsyy myöhään ja tarvitsee kuumia ja kuivia oloja, ja alkoholi nousee usein vähintään 15 prosenttiin. Viini hapettuu helposti, ja nuoren viinin reuna voi rusketa. Väri on tavallisesti vaalea, ja happoja ja tanniineja on vähän. Maku on mausteinen ja marjainen, ja iän myötä siihen tulee nahkaa ja tervaa.
Missä grenachea viljellään
Châteauneuf-du-Papessa grenache on tavallisesti yli 80 % sekoituksesta, ja Gigondas ja Vacqueyras ovat sen perinteisiä alueita. Priorat’issa lähes 40 % viinitarhoista on garnachaa. Tavel ja Lirac tekevät siitä roseeviiniä, ja Roussillonissa siitä tehdään luonnonmakeita viinejä (Rivesaltes, Banyuls ja Maury). Australiassa grenache, syrah ja mourvèdre muodostavat GSM-sekoituksen.
Ruokaparit
Grenache-pohjaiset punaviinit sopivat lampaalle, daubelle ja riistalle.