Languedoc on Languedocin laaja perusappellaatio, joka alun perin tunnustettiin asetuksella 24.12.1985 nimellä Coteaux du Languedoc. INAO:n mukaan sen alue ulottuu Lionin lahden varrella yli 200 kilometrin matkalla Nîmesin seudulta Espanjan rajalle ja kuuluu Aude’n, Gardin, Hérault’n ja Pyrénées-Orientalesin departementteihin.
Alue ja ilmasto
Aluetta rajaavat koillisesta etelään Cévennesistä Pyreneille jatkuvat vuoristot: Larzac, Espinouse, Montagne Noire ja Corbières. Ilmasto on tyypillisen välimerellinen: kuumat ja kuivat kesät, leudot talvet ja kaksi sadejaksoa, pääasiassa syksyllä ja toisena keväällä. Itäosassa puhaltaa mistral ja länsiosassa cers ja tramontane. Kuivimmilla alueilla sataa noin 400 mm vuodessa, kun taas vuoristojen juurella määrä on noin 900 mm.
Maaperä kattaa lähes kaikki geologiset kerrostumat paleotsooisista liuskeista kvartäärikauden hiekkaan ja soraan. Tyypillisimpiä ovat Rhônen, Hérault’n ja Aude’n vanhat jokiterassit, Montagne Noiren, Pyreneiden ja Corbièresin liuskeet sekä kalkkikivialueet. Kaikille maille on yhteistä vähäinen hedelmällisyys, kivisyys, hyvä vedenpoisto ja syvä juuristo. Viinitarhat ovat kukkuloilla villin kasvillisuuden (aleppomänty, holmitammi, garrigue) keskellä, ja rannikon lähellä ne ovat avoimempia ja yhtenäisempiä.
Historia
Viinit
Tuotannosta 60 % on punaviiniä, 20 % roseeviiniä ja 20 % valkoviiniä. Punaviinit ovat aina usean lajikkeen sekoituksia, ja pääasialliset lajikkeet ovat grenache, lledoner pelut, mourvèdre ja syrah. Viinien väri on keskivahva tai syvä, niissä on punaisten ja mustien hedelmien sekä mausteiden ja paahteen aromeja ja tukeva rakenne. Roseeviini tehdään vähintään kahdesta lajikkeesta, pääasiassa syrahista, cinsaultista ja grenachesta. Valkoviinit ovat kuivia, ja ne tehdään pääasiassa lajikkeista clairette, grenache blanc, marsanne, roussanne ja vermentino: niissä on eksoottisten hedelmien, sitruksen, valkoisten kukkien ja kuivattujen hedelmien aromeja.
Lisänimet ja naapurit
Languedocin nimen voi täydentää seuraavilla maantieteellisillä lisänimillä: Cabrières (puna- ja roseeviinit), La Méjanelle, Montpeyroux, Pézenas, Quatourze, Saint-Christol, Saint-Drézéry, Saint-Georges-d’Orques ja Sommières (punaviinit) sekä Saint-Saturnin (puna- ja roseeviinit). Aiemmat lisänimet ovat sittemmin itsenäistyneet omiksi appellaatioikseen: Grès de Montpellier, Pic Saint-Loup, Terrasses du Larzac, La Clape ja Picpoul de Pinet.
Lisänimet lukuina
Languedocin viinineuvosto CIVL:n vuonna 2016 julkaisemien lukujen mukaan Languedoc-appellaation maantieteellisten lisänimien viljelyalat ja sadot olivat seuraavat (viljelyala hehtaareina, sato hehtolitroina):
- Cabrières: 171 ha, 7 187 hl (punaiset ja roseet)
- La Méjanelle: 51 ha, 1 735 hl (punaiset ja roseet)
- Montpeyroux: 230 ha, 8 903 hl (punaiset ja roseet)
- Pézenas: 156 ha, 5 386 hl (punaiset)
- Quatourze: 95 ha, 4 121 hl (punaiset)
- Saint-Christol: 124 ha, 5 505 hl (punaiset ja roseet)
- Saint-Drézéry: 27 ha, 970 hl (punaiset)
- Saint-Georges-d’Orques: 126 ha, 5 375 hl (punaiset)
- Saint-Saturnin: 226 ha, 10 026 hl (punaiset ja roseet)
- Sommières: 31 ha, 791 hl (punaiset)
Muutamat lisänimet ovat tämän jälkeen saaneet oman appellaationsa: Pic Saint-Loup (2017) ja Grès de Montpellier, jonka CIVL:n luvut vuonna 2016 olivat 184 ha ja 6 038 hl.
Ruokaparit
Punaviinit sopivat lampaalle, daubelle ja ratatouillelle. Valkoviinit ja rosé sopivat kalalle, mereneläville ja tapenadelle.