Etelä-Rhône on Rhônen laakson eteläinen puolisko Montélimarin ja Avignonin välillä. Toisin kuin pohjoisessa, jossa viinit tehdään usein yhdestä rypäleestä, etelän viinit ovat tavallisesti usean lajikkeen sekoituksia, joissa grenache on useimmiten pääroolissa ja sen kumppaneina ovat syrah ja mourvèdre. INAO luettelee yhdeksän etelän appellaatiota Côtes du Rhônen 17 crun joukkoon.
Yhdeksän cru’ta
- Châteauneuf-du-Pape, alueen tunnetuin, Vaucluse’n puolella Rhônea.
- Gigondas, Vacqueyras ja Beaumes de Venise Dentelles de Montmirailin juurella.
- Rasteau ja Cairanne Vaucluse’n pohjoisosassa.
- Vinsobres Drômessa, Drôme Provençalen ensimmäinen cru.
- Lirac ja Tavel Rhônen oikealla rannalla Gardissa; Tavel on pelkästään rosé.
Muut Etelä-Rhônen appellaatiot
Cru-viinien lisäksi alueella ovat Côtes du Rhône, Côtes du Rhône Villages, Ventoux, Luberon, Grignan-les-Adhémar, Costières de Nîmes, Côtes du Vivarais, Laudun ja Muscat de Beaumes-de-Venise.
Luvut
Etelä-Rhônen cru-appellaatioiden viljelyala oli vuonna 2024 yhteensä noin 8 210 hehtaaria, ja sato oli 229 081 hehtolitraa (keskimäärin 28 hl/ha). Alue on kasvanut hieman vuoden 2019 noin 7 800 hehtaarista, kun Laudun lasketaan mukaan. Suurimmat cru-appellaatiot ovat Vacqueyras (noin 1 445 ha), Gigondas (noin 1 205 ha), Rasteau (noin 935 ha), Cairanne (noin 889 ha), Lirac (noin 852 ha), Beaumes-de-Venise (noin 729 ha), Tavel (noin 731 ha), Laudun (noin 589 ha) ja Vinsobres (noin 550 ha). Muscat de Beaumes-de-Venise on lisäksi noin 264 hehtaaria. Châteauneuf-du-Pape ei ole mukana näissä tilastoissa.
Ruokaparit
Etelä-Rhônen punaviinit sopivat provencelaisiin ruokiin: lampaalle, daube provençalelle ja ratatouillelle. Tavelin ja Liracin roseeviinit sopivat bouillabaisselle ja salade niçoiselle.