Montepulciano on punainen viinirypäle. Sitä on oltava Roma -DOC:n rosso- ja rosato-viineissä vähintään 50 prosenttia, ja Velletrin punaviinissä 30–50 prosenttia. Rypäle ei liity toscanalaiseen Montepulcianon kaupunkiin tai sen Vino Nobile -viiniin.
Käyttö nimityksissä
Tuotantosääntöjen mukaan rypälettä käytetään 25 nimityksessä (Molise, Puglia, Lazio, Abruzzo, Marche, Basilicata). Näistä 22 nimityksessä se on pääasiallinen rypäle.
Rypäleen osuus viinistä vaihtelee nimityksittäin: Biferno 70–80 %; Cerasuolo d’Abruzzo vähintään 85 %; Colli della Sabina 15–40 %; Colline Teramane Montepulciano d’Abruzzo vähintään 90 %; Cònero vähintään 85 %; Cori DOC vähintään 20 %; Gravina DOC vähintään 40 %; Grottino di Roccanova 5–30 %; Montepulciano d’Abruzzo vähintään 85 %; Offida vähintään 85 %.
Viljely ja käyttö
Montepulcianoa on nimensä vuoksi pidetty ja pidetään yhä usein sangioveseen kuuluvana synonyymina tai muotona, kuten Sienan maakunnan Montepulcianon seudulla tunnettuja Brunello-, Prugnolo- ja Morellone-muotoja, mutta rekisterin kuvauksessa lajike käsitellään omana rypäleenään. Köynnöksen kasvuvoima on keskinkertainen, ja se haluaa vähäisen tai keskilaajan kasvatuksen. Abruzzossa köynnökset kasvatetaan yleensä matalana alberello-muotona kahdella tai kolmella haaralla ja kahden tai kolmen silmun jatkeilla, ja Pescaran ja Chietin maakunnissa on viime vuosina siirrytty pergolakasvatukseen. Sato on keskinkertainen tai runsas ja melko tasainen.
Rypäle kestää erinomaisesti kevään hallaa, mutta sen lehdet kestävät huonosti peronosporaa ja härmää, ja rypäleet ja marjat kestävät niitä paremmin. Marjat kestävät hyvin pilaantumista. Koska rypäle kypsyy myöhään, se haluaa lämpimän ilmaston: Marchessa ja pohjoisemmilla alueilla se on istutettava hyvin aukeaville kukkulan rinteille, muuten rypäleet eivät kypsy säännöllisesti. Rypäle käytetään pelkästään viiniksi; aiemmin sitä vietiin joiltakin Abruzzon alueilta Saksaan pöytärypäleenä.