Entre-Deux-Mers (suom. “kahden meren välissä”) on Bordeaux’n alue Garonne- ja Dordogne-jokien välissä. Nimi ei viittaa meriin vaan vuorovesiin (marée): alue sijaitsee kahden vuorovesivaikutteisen joen välissä, ja suuren vuoroveden aallot, mascaret, tuntuvat kauas sisämaahan. Appellaatio koskee INAO:n mukaan 133 kuntaa, ja se on tunnettu kuivista valkoviineistään. Vuodesta 2023 myös alueen punaviinit voivat käyttää Entre-Deux-Mers-nimeä.
Tasanko jokien välissä
Alue on laaja, 60–100 metrin korkeudessa oleva savikalkkitasanko, jota jokien sivupurot ovat leikanneet kumpuilevaksi. Garonne on tuonut maahan soraa ja hiekkaa Pyreneiltä ja Dordogne Keskiylängöltä. Tasangolla maa on usein tuulen tuomaa silttiä, joka tunnetaan nimellä boulbène, ja savimaat sopivat erityisen hyvin valkoisille lajikkeille. Rinteillä, joilla on etelä- tai länsiasento, maa on kivisempää. Viinitarhat on rajattu vain heikkotuottoisimmille maille: syvät ja hedelmälliset maat sekä kylmän ilman kerääntymispaikat on jätetty ulkopuolelle.
Ilmasto on merellinen mutta sademäärä kohtuullinen, ja kaakkoistuulet tuovat kuivempaa ilmaa. Maisemassa viinitarhat ympäröivät lukuisia bastide-kyliä, keskiaikaisia kauppakaupunkeja, joiden keskustoilla pidetään perinteisiä toreja.
Luostarien ja pitkän historian alue
Alueen viininviljely on peräisin gallo-roomalaisista ajoista. 1000-luvulta alkaen munkit laajensivat viinitarhoja, ja La Sauve-Majeuren benediktiiniluostari oli tässä ratkaisevassa asemassa. Vuonna 1850 viinitarhoja oli 42 000 hehtaaria, ja vuonna 1870 yli 70 000. Fylloksera tuhosi alueen vuonna 1876, ja viinitarha-ala palautui vain osittain. Filosofi Montesquieulla oli alueella tila, Raymondin kartano Baronissa.
Libournen tuomioistuin rajasi nimen Entre-Deux-Mers vuonna 1924 jokien välisen alueen valko- ja punaviineille, ja asetus 31. heinäkuuta 1937 tunnusti appellaation valkoviineille. Vuonna 1953 se rajattiin kuiviin valkoviineihin, ja vuonna 1955 yhdeksän kuntaa sai käyttää nimeä Haut-Benauge. Punaviinin viljely kasvoi 2000-luvulla suuremmaksi kuin valkoviinin, ja vuoden 2023 muutos tunnusti tämän kehityksen.
Viinit
Valkoviinit tehdään pääosin sauvignon blanc’ista, johon sekoitetaan sémillonia ja muscadelle’a sekä pieninä osuuksina colombardia ja ugni blanc’ia. Viinit ovat väriltään heinänkeltaisia, alkumaulta raikkaita ja sitten pyöreitä, ja tuoksussa on valkoisia kukkia, esimerkiksi akaasiaa, sekä sitrus- ja eksoottisia hedelmiä. Viinin kypsyttäminen hiivasakan päällä tuo suuhun pyöreyttä. Vuoden 2025 tuotantosääntöjen mukaan valkoviinejä tehdään keskimäärin 90 000 hehtolitraa vuodessa, ja 18 osuuskuntaa, joihin kuuluu 1 700 viininviljelijää, valmistaa niistä 85 %.
Punaviinit ovat värikkäitä, ja ne tehdään merlotista, cabernet sauvignonista ja cabernet francista. Pääasiallisten lajikkeiden osuuden tulee olla vähintään 70 % tilan viljelyalasta: valkoviineissä ne ovat muscadelle, sémillon, sauvignon blanc ja sauvignon gris (lisälajikkeina colombard ja ugni blanc) ja punaviineissä cabernet sauvignon, cabernet franc, malbec, merlot ja petit verdot (lisälajikkeena carménère). Suurin osa alueen punaviineistä myydään edelleen Bordeaux- tai Bordeaux supérieur -appellaatioilla.
Ruokaparit
Valkoviini sopii ostereille, kalalle ja mereneläville. Punaviini sopii lampaalle ja entrecôtelle.
Muut appellaatiot
Garonnen oikealla rannalla ja Entre-Deux-Mers’n alueella tehdään myös makeita valkoviinejä: Cadillac, Premières Côtes de Bordeaux, Loupiac ja Sainte-Croix-du-Mont. Lisäksi alueella on Graves de Vayres.