Vespolina on punainen viinirypäle, jota käytetään Piemontessa nebbiolon seurana. Gattinaran säännöt sallivat sitä enintään 4 prosenttia, ja Ghemmessä se voi yhdessä uva raran kanssa olla enintään 15 prosenttia viinistä.
Käyttö nimityksissä
Tuotantosääntöjen mukaan rypälettä käytetään 14 nimityksessä (Piemonte, Lombardia). Näistä 2 nimityksessä se on pääasiallinen rypäle.
Rypäleen osuus viinistä vaihtelee nimityksittäin: Colline Novaresi vähintään 85 %; Coste della Sesia vähintään 85 %; Gattinara enintään 4 %; Lessona enintään 15 %.
Viljely ja käyttö
Vespolinan kasvuvoima on korkeintaan keskinkertainen, ja se vaatii melko lyhyen ja kohtuullisen runsaan leikkauksen. Se ei sovi alueen perinteisille laajoille kasvatustavoille vaan paljon paremmin lähemmäksi kasvatettavalle Guyot- tai Sylvoz-muodolle. Sato on säännöllinen mutta ei runsas, eikä määrältään yleensä vedä vertoja alueen muille yleisimmille lajikkeille. Monet viljelijät, erityisesti Oltrepò Pavesessa, moittivat vespolinaa siitä, ettei se kypsy enää säännöllisesti, kun köynnökset on pitänyt oksastaa amerikkalaiselle juurelle. Ensimmäinen hedelmää kantava verso on yleensä ensimmäisessä silmussa ja joskus toisessa, ja versossa on yleensä kaksi kukintoa.
Rypäle on melko herkkä peronosporalle, kestää härmää normaalisti ja hallaa paremmin, ja se pilaantuu melko helposti. Suosituimpia alustoja ovat Kober 5BB ja 420/A. Rypäle käytetään käytännössä vain viiniksi: tuoreena se on makealta mutta epämiellyttävän makuinen, ja sen säilyvyys on hyvin rajallinen. Yksin vinifioituna se antaa kohtalaisen alkoholipitoisen, hienon, hennosti tuoksuvan ja melko eloisanvärisen viinin.