Croatina on punainen viinirypäle, jota on Oltrepò Pavesen punaviineissä (Rosso ja Rosato) 25–65 prosenttia yhdessä barberan kanssa. Nimityksen tuotantosäännön mukaan uusissa istutuksissa croatinaa on oltava vähintään 3 200 köynnöstä hehtaarilla (muilla lajikkeilla 4 000).
Käyttö nimityksissä
Tuotantosääntöjen mukaan rypälettä käytetään 14 nimityksessä (Lombardia, Piemonte, Emilia-Romagna). Näistä 12 nimityksessä se on pääasiallinen rypäle.
Rypäleen osuus viinistä vaihtelee nimityksittäin: Bonarda dell’Oltrepò Pavese 85–100 %; Bramaterra enintään 30 %; Buttafuoco dell’Oltrepò Pavese 25–65 %; Cisterna d’Asti vähintään 80 %; Colli di Parma 25–40 %; Colli Tortonesi vähintään 85 %; Colline Novaresi vähintään 85 %; Coste della Sesia vähintään 85 %; Gutturnio 30–45 %; Oltrepò Pavese 25–65 %.
Viljely ja käyttö
Croatinan nimi esiintyy käytännössä monessa muodossa, kuten Crovattina, Croattina, Croata ja Crovattino. Nämä muodot eivät liity tiettyihin alueisiin, vaan ne johtuvat eri kirjoittajien ääntämys- ja kirjoitustavoista. Köynnöksen kasvuvoima on suuri mutta ei poikkeuksellinen, ja se vaatii pitkän ja runsaan leikkauksen. Sato on yleensä runsas. Novaran ja Pavian viljelijät erottavat lyhytvälisen ja pitkävälisen croatinan, ja jälkimmäisen sadon sanotaan olevan paljon vaihtelevampi; vaihtelusta valittavat erityisesti pavialaiset, melkein eivät lainkaan novaralaiset. Ensimmäinen hedelmää kantava verso on yleensä neljännessä silmussa, usein kolmannessa ja joskus viidennessä, ja versossa on yleensä kaksi, melko usein kolme kukintoa.
Rypäle kestää hyvin härmää, peronosporaa vain tavallisesti ja pilaantumista melko hyvin, ellei syksy ole kovin sateinen. Rypälekääriäinen vahingoittaa sitä. Suosituimmat alustat ovat 420 A ja Kober 5BB. Rypäle käytetään pääasiassa viiniksi, mutta sen makeuden ja pilaantumiskestävyyden vuoksi sitä syödään myös tuoreena.