Bordeaux’n vuoden 1855 luokitus on yksi maailman tunnetuimmista viiniluokituksista. Se asetti Médocin punaviinitilat ja Sauternes’in ja Barsacin makeiden viinien tilat paremmuusjärjestykseen, ja se on edelleen voimassa lähes sellaisenaan. Luokitus kuuluu tilalle, ei viinitarhalle eikä appellaatiolle: kun viinin etiketissä lukee Premier Grand Cru Classé, tämä tarkoittaa tilaa, joka oli vuonna 1855 listan kärjessä.
Luokitus Pariisin maailmannäyttelyyn
Vuoden 1855 maailmannäyttelyä Pariisissa varten Napoleon III halusi näyttelyyn edustavan kokoelman Ranskan viinejä ja pyysi Bordeaux’n kauppakamaria järjestämään Gironden osuuden. Kauppakamari siirsi tehtävän viinikauppiaiden (courtiers) yhdistykselle, joka toimitti listan parissa viikossa. Lista perustui pitkälti viinien hintoihin, jotka olivat tuolloin laadun mittari. Kun kauppiaat painottivat, ettei heidän luokissaan ollut tarkoitettu paremmuusjärjestystä, kauppakamari järjesti kunkin luokan tilat aakkosjärjestykseen.
Listalle valittiin Médocin punaviinit, Sauternes ja Barsac sekä Gravesin alueella sijaitseva Château Haut-Brion. Saint-Émilionin ja Pomerolin viinit jäivät listan ulkopuolelle, koska ne olivat tuolloin selvästi halvempia.
Punaviinit: viisi kasvua
Punaviinien luokituksessa on viisi tasoa, ranskaksi crus classés, joita suomeksi kutsutaan kasvuiksi. Alkuperäisellä listalla oli 58 tilaa, ja nykyisin tiloja on 61, koska muutamia alkuperäisiä tiloja on jaettu osiin. Tila saa pitää luokitellun aseman, jos sen voi osoittaa polveutuvan luokitellusta tilasta.
Ensimmäinen kasvu (premier grand cru classé), 5 tilaa:
- Château Lafite Rothschild, Pauillac
- Château Latour, Pauillac
- Château Margaux, Margaux
- Château Haut-Brion, Pessac-Léognan (listalla vuonna 1855 Gravesin tilana)
- Château Mouton Rothschild, Pauillac (ensimmäisessä kasvussa vuodesta 1973)
Toinen kasvu, 14 tilaa: Rauzan-Ségla, Rauzan-Gassies, Durfort-Vivens, Lascombes ja Brane-Cantenac (Margaux); Léoville Las Cases, Léoville Poyferré, Léoville Barton, Gruaud Larose ja Ducru-Beaucaillou (Saint-Julien); Pichon Baron ja Pichon Comtesse de Lalande (Pauillac); Cos d’Estournel ja Montrose (Saint-Estèphe).
Kolmas kasvu, 14 tilaa: Kirwan, d’Issan, Giscours, Malescot Saint-Exupéry, Boyd-Cantenac, Cantenac Brown, Palmer, Desmirail, Ferrière ja Marquis d’Alesme (Margaux); Lagrange ja Langoa Barton (Saint-Julien); La Lagune (Haut-Médoc); Calon-Ségur (Saint-Estèphe).
Neljäs kasvu, 10 tilaa: Pouget, Prieuré-Lichine ja Marquis de Terme (Margaux); Saint-Pierre, Talbot, Branaire-Ducru ja Beychevelle (Saint-Julien); Duhart-Milon (Pauillac); La Tour Carnet (Haut-Médoc); Lafon-Rochet (Saint-Estèphe).
Viides kasvu, 18 tilaa: Pontet-Canet, Batailley, Haut-Batailley, Grand-Puy-Lacoste, Grand-Puy Ducasse, Lynch-Bages, Lynch-Moussas, d’Armailhac, Haut-Bages Libéral, Pédesclaux, Clerc-Milon ja Croizet-Bages (Pauillac); Dauzac ja du Tertre (Margaux); Belgrave, Camensac ja Cantemerle (Haut-Médoc); Cos Labory (Saint-Estèphe).
Listasta näkee, miten Médoc jakautuu. Margaux’ssa on 21 luokiteltua tilaa, Pauillacissa 18, Saint-Julienissa 11 ja Saint-Estèphessa 5. Viisi tilaa sijaitsee Haut-Médocin appellaatiossa, ja Haut-Brion on ainoa luokiteltu tila Médocin ulkopuolella.
Makeat valkoviinit: Sauternes ja Barsac
Makeiden valkoviinien luokituksessa on 27 tilaa ja kolme tasoa. Sauternes ja Barsac ovat kaksi appellaatiota, ja tiloja on molemmissa.
- Ensimmäinen kasvu, erinomainen (premier cru supérieur): Château d’Yquem. Muille tiloille tätä arvoa ei annettu.
- Ensimmäinen kasvu, 11 tilaa: La Tour Blanche, Lafaurie-Peyraguey, Clos Haut-Peyraguey, Rayne-Vigneau, Suduiraut, Guiraud, Rieussec, Rabaud-Promis ja Sigalas-Rabaud (Sauternes) sekä Coutet ja Climens (Barsac).
- Toinen kasvu, 15 tilaa: d’Arche, Filhot, de Malle, Romer, Romer du Hayot, Lamothe ja Lamothe Guignard (Sauternes) sekä Myrat, Doisy Daëne, Doisy-Dubroca, Doisy-Védrines, Broustet, Nairac, Caillou ja Suau (Barsac).
Pysyvä luokitus
Vuoden 1855 luokitus on harvinaisen pysyvä. Ainoa muutos on Mouton Rothschildin nousu toisesta kasvusta ensimmäiseen vuonna 1973. Muutoin tilat ovat pysyneet siinä asemassa, jonka ne saivat yli 170 vuotta sitten.
Pysyvyys tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että luokitus kertoo menneisyydestä. Tilojen omistajat, viinitarhojen laajuudet ja viininvalmistus ovat muuttuneet moneen kertaan, ja jotkin vuonna 1855 yhtenäiset tilat on jaettu useaksi. Siksi luokitus on hyvä lähtökohta mutta ei takuu yksittäisen vuosikerran laadusta.