Smørrebrød (“voideleipä”) on tanskalainen avoin voileipä. Pohjana on viipale rugbrødia, tanskalaista tummaa ruisleipää, jonka päälle levitetään voi ja sen päälle kasataan kalaa, lihaa, kananmunaa tai kasviksia sekä kastiketta ja koristeita. Sitä syödään veitsellä ja haarukalla.
Tavallisia päällysteitä
Klassisia ovat silli (sild), paistettu tai savustettu kala, rapea siankylki, paahtopaisti remouladella ja kananmuna-katkarapuyhdistelmä. Useissa leivissä on tiukat perinteiset yhdistelmät, ja leivän leveys, kerrokset ja koristelu ovat osa ruoan tyyliä.
Historia
Lex.dk:n mukaan Tanskassa on arviolta leivottu ruisleipää noin vuodesta 1000, ja viikingit söivät leipää, silliä, juustoa, kinkkua ja makkaraa, jotka kuuluvat yhä smørrebrød-keittiöön; smørrebrødin tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä. Kööpenhaminalainen Oskar Davidsen (1859–1920) piti vaimonsa kanssa Åboulevardilla viinihuonetta ja biljardisalia, jossa tarjoiltiin pieniä ruokia, vuodesta 1908; anniskeluoikeus oli hänellä jo vuodesta 1888. Ravintola tuli 1930-luvulla tunnetuksi “maailman pisimmästä smørrebrød-listasta”, joka oli 1,4 metriä pitkä ja sisälsi noin 170 vaihtoehtoa, joista monet olivat omia keksintöjä, kuten dyrlægens natmad. Sen tekivät tunnetuksi Oskarin pojanpoika Per Davidsen ja tämän kumppani Axel Svensson, ei Oskar itse. Ravintola suljettiin 1974, ja Per Davidsenin tytär Ida Davidsen jatkaa perinnettä omalla nimellään. Arkinen voileipä ja ravintolan koristeellinen versio ovat erillisiä perinteitä.
Huomio
Ruotsin smörgåsbord eli seisova pöytä on eri asia: se on kylmien ja lämpimien ruokien noutopöytä eikä yksittäinen leipä.