Termi

Smörgåsbord

Ruotsalainen seisova pöytä, jossa on kylmiä ja lämpimiä ruokia.

Smörgåsbord on ruotsalainen noutopöytä, jolle on katettu kylmiä ja lämpimiä ruokia valittavaksi omaan tahtiin. Nimi tarkoittaa suunnilleen “voileipäpöytää”. Suomessa vastaava on seisova pöytä. Tanskalainen smørrebrød on eri asia: se on yksittäinen avoin voileipä.

Historia

Smörgåsbord kehittyi brännvinsbordista, ennen ateriaa tarjotusta pöydästä, jossa oli viinaa ja pieniä suolaisia haukkapaloja. Lähteiden mukaan se vakiintui noutopöydäksi 1800-luvun lopulla Tukholman hotellien ja ravintoloiden sekä rautatieasemaravintoloiden matkustajille, ja sitä esiteltiin laajasti New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939. Lähteet eroavat siinä, mitä kehitysvaiheita ne korostavat.

Ruokien järjestys

Perinteisesti pöydässä edetään vaiheittain. Aloitetaan sillillä ja muulla kylmällä kalalla (silli, lohi, ankerias), jatketaan kylmillä lihoilla ja salaateilla, sitten lämpimiin ruokiin ja lopuksi jälkiruokaan ja kahviin. Perinteen mukaan jokaiselle vaiheelle otetaan puhdas lautanen. Lähteet kuvaavat jaon eri tavoin (esimerkiksi viitenä osana), ja nykyisin ruoat voidaan myös asettaa esille yhtä aikaa.

Julbord

Julbord on joulun versio. Siinä silliä syödään keitettyjen perunoiden ja kananmunien kanssa, usein snapsin tai akvaviitin kera, ja pöytään kuuluvat myös esimerkiksi graavilohi ja kinkku.

Lähteet

  1. Britannica: Smorgasbord – lyhyt yleiskuvaus
  2. Star Tribune: A history of the Swedish buffet – historia ja ruokien järjestys

Pohjoismaiset ruoat

Pohjolan perinneruoat: graavattu lohi, lipeäkala, hapansilakka, voileipä, seisova pöytä, akvaviitti ja ruisleipä.