Franciacorta on Brescian maakunnassa, Iseo-järven eteläpuolella tuotettu kuohuviini. DOC-asema myönnettiin vuonna 1967 ja DOCG-asema vuonna 1995. Tuotantosäännön mukaan nimitys on varattu viinille, joka saa kuplansa pullossa tapahtuvalla toisella käymisellä ja josta hiivasakka erotetaan sboccatura-vaiheessa. Nimi Franciacorta tarkoittaa siis tuotantosäännön sanoin sekä viiniä että sen valmistustapaa.
Tuotantoalue ja maaperä
Alue kattaa kokonaan 14 kuntaa, esimerkiksi Erbuscon, Adron, Iseon ja Passiranon, sekä osia viidestä muusta kunnasta. Idässä sitä rajaavat Rodengon, Omen, Gussagon ja Cellatican kukkulat, pohjoisessa Iseo-järvi, lännessä Oglio-joki ja etelässä Monte Orfano. Maaperä on pääosin jääkauden moreenia, ja tuotantosäännön mukaan siinä on kuusi viljelyyn erottuvaa yksikköä, joiden viineistä kellarimestari voi koota monimutkaisia sekoituksia. Ilmastoa lauhduttaa Iseo-järvi, ja vuotuinen sademäärä on noin 1 000 millimetriä.
Tyylit
- Franciacorta: chardonnaysta ja/tai pinot nerosta; pinot blancia saa olla enintään 50 prosenttia ja erbamatia enintään 10 prosenttia.
- Rosé: pinot neroa vähintään 35 prosenttia ja chardonnayta enintään 65 prosenttia.
- Satèn: chardonnayta vähintään 50 prosenttia, loput pinot blancia. Viini myydään vain brut-makuisena, ja sen paine saa olla enintään 5 ilmakehää.
Säännöt
Uusissa istutuksissa on oltava vähintään 4 500 köynnöstä hehtaarilla. Sadon enimmäismäärä on 10 tonnia hehtaarilla, ja rypäleet on poimittava käsin enintään 0,2 tonnin laatikoihin. Rypäleet puristetaan kokonaisina ilman perkausta, ja viinin määrä saa olla enintään 65 prosenttia rypäleiden painosta ennen toista käymistä. Viinin ja valmistuksen kaikki vaiheet on tehtävä tuotantoalueella.
Kypsytys hiivasakalla alkaa pullotuksesta ja kestää vähintään 18 kuukautta. Rosé ja Satèn vaativat 24 kuukautta, vuosikertaviini (millesimato) 30 kuukautta ja riserva 60 kuukautta. Vuosikertaviinissä on oltava vähintään 85 prosenttia kyseisen vuoden viiniä. Valmiin viinin alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 11,5 tilavuusprosenttia ja kokonaishapon vähintään 5 grammaa litrassa. Sallittuja makuluokkia ovat tavallisessa Franciacortassa dosage zéro, extra brut, brut, extra dry, sec ja demi-sec.
Etiketissä ei saa mainita menetelmää sanoilla metodo classico tai metodo tradizionale, eikä sanaa vino spumante saa käyttää. Nimityksellä on oma yhteinen tunnuksensa, ylhäältä lovettu F-kirjain, joka rekisteröitiin 22. marraskuuta 1991.
Historia
Tuotantosäännön mukaan viiniköynnöksen siemeniä on löydetty Provaglio d’Iseon seudulta esihistorialliselta ajalta. Nimen Franciacorta selitetään tulevan sanoista francae curtes, luostarien tiloista, jotka oli vapautettu tulleista. Nimi esiintyy ensimmäisen kerran Brescian lakikokoelmassa vuonna 1277, ja nykyinen tuotantoalue oli kuvattu jo Venetsian dogen Francesco Foscarin asiakirjassa vuonna 1429. Brescialainen lääkäri Gerolamo Conforti kirjoitti kuohuvista viineistä teoksen Libellus de vino mordaci, joka painettiin vuonna 1570. Alueen valkoviinit mainitaan Gabriele Rosan viinitutkielmassa vuonna 1852.
Ruokaparit
Tuore, hapokas kuohuviini sopii alkupaloille ja kevyisiin risotto-annoksiin, kuten risotto alla milanese.