Brezel (baijerilaisittain Brezn, englanniksi pretzel) on saksalainen, solmun muotoon kierretty leivonnainen. Laugenbrezel kastetaan ennen paistamista natriumhydroksidiliuokseen eli lipeään, mikä antaa sille ruskean, kiiltävän kuoren ja tunnusomaisen maun. Päälle ripotellaan karkeaa suolaa.
Alkuperä
Itävallan maatalousministeriön perinneruokarekisterin mukaan Laugengebäck on hiivataikinasta valmistettu pieni leivonnainen, joka kastetaan ennen paistoa laimeaan natriumhydroksidiliuokseen; sen kuori on ohut, kastanjanruskea ja kiiltävä. Brezelin ensimmäinen kuva on 1100-luvun Hortus Deliciarum -käsikirjoituksessa, ja se on ollut leipurien vaakunamerkki 1300-luvun alusta. Muodon arvellaan juontuvan roomalaisesta rengasleivästä, ja luostareissa se oli paastoleivonnainen. Nimi tulee ministeriön mukaan latinan sanasta brachiatellium (“käsivarsi”): muoto kuvaa ristissä olevia käsiä.
Lipeäbrezelin synnystä kerrotaan useita tarinoita. Tunnetuin kertoo urachilaisesta leipurista Friederistä, joka vuonna 1477 tuomittiin kuolemaan ja sai armahduksen, kun hän leipoi kreivi Eberhardille leivän, jonka läpi aurinko paistaa kolmesti; lipeä olisi päätynyt taikinaan vahingossa. Toisen tarinan mukaan Baijerin kuningas tarjosi 1800-luvun alussa Wienissä vieraille tuoreita lipeäbrezelejä. Ministeriö kutsuu näitä tarinoiksi, ja ne ovat legendoja.
Käyttö
Brezeliä syödään aamiaisella, välipalana ja oluen kanssa, usein voin, Obatzdan tai Weißwurstin seurana. Lipeä on syövyttävää, joten kotona käytetään usein ruokasoodaliuosta; tulos on vaaleampi.