Lambrusco di Sorbara on Modenan maakunnassa tuotettu DOC-nimitys, jonka viinit ovat punaisia tai roseita ja aina kuplivia: joko kuohuviinejä (spumante) tai kevyesti kuplivia frizzante-viinejä. DOC-asema myönnettiin vuonna 1970. Viini tehdään vähintään 60-prosenttisesti lambrusco di Sorbara -rypäleestä.
Tuotantoalue ja ilmasto
Alue kattaa kokonaan viisi Modenan maakunnan kuntaa (Bastiglia, Bomporto, Nonantola, Ravarino ja San Prospero) ja osittain seitsemän muuta, kuten Carpin, Soliera ja Modenan. Tuotantosäännöt kuvaavat Modenan maakunnan ilmaston mannermaiseksi: kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä, ja sateet ovat huonosti jakautuneet. Alue on Apenniinien juurella olevaa tasankoa, ja sateet jäävät kesällä niin vähäisiksi, että luonnollinen sademäärä kattaa keskimäärin vain puolet viljelykasvien tarpeesta. Maaperä on suurelta osin savista ja tiivistä.
Säännöt
Lambrusco di Sorbaraa on oltava vähintään 60 prosenttia, ja lambrusco salaminoa enintään 40 prosenttia. Muita lambrusco-lajikkeita saa olla yhteensä enintään 15 prosenttia. Sadon enimmäismäärä on 18 tonnia hehtaarilla, ja rypäleiden luonnollisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 9,5 tilavuusprosenttia. Viinien valmistus ja pullotus on tehtävä Modenan maakunnassa.
Kuohuviinin (spumante) ja frizzanten saa valmistaa luonnollisella toisella käymisellä joko pullossa (perinteinen menetelmä) tai suljetussa säiliössä. Makeusasteita on brut naturesta makeaan. Kuohuviinin alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 11 tilavuusprosenttia ja frizzanten 10,5, ja happamuuden vähintään 6 grammaa litrassa. Väri on rubiininpunainen tai granaatinpunainen eri voimakkuuksin (rosee: vaaleanpunainen), tuoksu kukkainen ja hienostunut, ja frizzanten tuoksu muistuttaa tuotantosäännön mukaan orvokkia. Kuplat ovat kuohuviinillä hienot ja pysyvät, frizzantella eloisat ja nopeasti haihtuvat.
Historia
Tuotantosäännöt kertovat labrusca-viinikasvin esiintyvän jo Catonin ja Varron teksteissä ja Pier de’ Crescenzin kirjoittaneen vuonna 1300 labruscoista, joita käytettiin viinin tekoon. Vuonna 1430 Nicolò III d’Este määräsi, että Modenasta Pariisiin viedyn viinin tullista puolet jätettäisiin perimättä. Nimi Lambrusco di Sorbara tunnetaan tuotantosääntöjen mukaan 1800-luvulta: asiakirjoja ovat vuoden 1862 Gazzetta di Modenassa julkaistu tutkielma, vuoden 1867 viinirypälekatalogi ja Enrico Ramazzinin vuoden 1885 analyysi Sorbarasta ja Salaminosta.
Ruokaparit
Raikas, hapokas ja kupliva Lambrusco sopii alueen rasvaisiin leikkeleisiin ja juustoihin: prosciutto di Parma ja parmigiano-reggiano ovat luontevia pareja, samoin gnocco fritto ja tortellini.