Valpolicella on Veronan maakunnan Alppien juurella, Gardajärven ja Vicenzan maakunnan rajan välillä tuotettu DOC-punaviini. Se tehdään pääosin corvinasta ja/tai corvinonesta ja rondinellasta, ja DOC-asema myönnettiin vuonna 1968. Nimityksen yhteydessä kehittyivät myös Amarone della Valpolicella ja Recioto della Valpolicella.
Tuotantoalue
Alue kattaa kokonaan tai osittain 19 Veronan maakunnan kuntaa, esimerkiksi Negrar, Fumane, Marano, Sant’Ambrogio, San Pietro in Cariano ja Verona. Classico-merkinnän alue kattaa viisi kuntaa: Negrar, Marano di Valpolicella, Fumane, Sant’Ambrogio di Valpolicella ja San Pietro in Cariano. Valpantena on erillinen alavyöhyke Valpantenan laaksossa. Tuotantosäännöt kuvaavat alueen sijaitsevan Alppien juurella, ja Lessini-vuoret suojaavat sitä pohjoisessa. Maaperä on peräisin kalkki-dolomiittimuodostumista, basalteista sekä vulkaanista alkuperää olevista moreeni- ja jokikerrostumista. Viinitarhat ovat korkeintaan 500 metrin korkeudessa.
Säännöt
Corvinaa ja/tai corvinonea on oltava 45–95 prosenttia ja rondinellaa 5–30 prosenttia. Muita rypäleitä saa olla yhteensä enintään 25 prosenttia, ja niistä mustat ei-aromaattiset enintään 15 prosenttia. Sadon enimmäismäärä on 12 tonnia hehtaarilla, ja rypäleiden luonnollisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 10 tilavuusprosenttia (Superiore 11). Valmiin viinin alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 11 tilavuusprosenttia ja Superiorella 12. Superiore-viiniä kypsytetään vähintään vuoden sadonkorjuuta seuraavan vuoden 1. tammikuusta.
Tuotantosäännöt kuvaavat Valpolicellan värin rubiininpunaiseksi, tuoksun kirsikkaiseksi ja ruusuiseksi sekä maun raikkaaksi, kuivaksi tai hieman pehmeäksi, miellyttävän tanniiniseksi ja hieman karvaaksi.
Ruokaparit
Kevyt, hedelmäinen Valpolicella sopii venetolaiseen ruokaan: fegato alla veneziana polentan kanssa on luonteva pari.