Amarone della Valpolicella on Veronan maakunnassa tuotettu DOCG-punaviini, joka valmistetaan kuivatuista rypäleistä. Se tehdään corvinasta ja/tai corvinonesta ja rondinellasta, ja siitä tuli oma DOCG-nimityksensä 24.3.2010. Aiemmin se oli osa Valpolicella-nimitystä, jonka ensimmäinen tuotantosääntö hyväksyttiin vuonna 1968.
Tuotantoalue
Alue on sama kuin Valpolicellan: 19 Veronan maakunnan kuntaa kokonaan tai osittain. Classico- ja Valpantena-merkinnät kuuluvat samoihin alueisiin kuin Valpolicellassa. Kuivatus ja vinifiointi on tehtävä Veronan maakunnassa, ja Classico- ja Valpantena-viinien kuivatus ja vinifiointi niiden omilla alueilla.
Kuivatus ja säännöt
Corvinaa ja/tai corvinonea on oltava 45–95 prosenttia ja rondinellaa 5–30 prosenttia, ja muita rypäleitä saa olla yhteensä enintään 25 prosenttia. Sadon enimmäismäärä on 12 tonnia hehtaarilla, ja rypäleiden luonnollisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 11 tilavuusprosenttia. Kuivattavaksi saa valita enintään 65 prosenttia maksimisadosta; loput voi käyttää Valpolicella- ja Ripasso-viiniin.
Rypäleet kuivataan sopivissa tiloissa (fruttaio), ja tuotantosäännön kuvauksen mukaan kuivatus kestää noin 100–120 päivää. Kuivatuilla rypäleillä on oltava vähintään 14 prosentin luonnollinen alkoholipitoisuus, eikä niitä saa vinifioida ennen 1. joulukuuta. Rypäleistä saa viiniä enintään 40 prosenttia. Valmiin viinin alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 14 tilavuusprosenttia, jäännössokeria saa olla enintään 9 grammaa litrassa (tavoiteltaessa 14 prosentin alkoholia) ja happoja vähintään 5 grammaa litrassa.
Viiniä kypsytetään vähintään kaksi vuotta sadonkorjuuta seuraavan vuoden 1. tammikuusta, ja Riserva vähintään neljä vuotta 1. marraskuusta alkaen. Tuotantosäännöt kuvaavat kypsytyksen tapahtuvan puussa vähintään kaksi vuotta, jonka jälkeen viini pullotetaan ja kypsyy vielä lasissa. Väri on hyvin voimakas punainen ja granaatinpunaisia sävyjä, tuoksussa on kuivattua hedelmää, tupakkaa ja mausteita ja maku on hedelmäinen, kuiva mutta pehmeä ja täyteläinen. Tuotantosäännön mukaan viini voi säilyä yli kaksikymmentä vuotta.
Historia
Tuotantosäännöt kertovat Amaronen historian ulottuvan antiikin loppuaikaan, jolloin Kassiodorus, goottien kuninkaan Teoderikin ministeri, pyysi Valpolicellan maanomistajilta kuninkaalliseen pöytään kuivatuista rypäleistä tehtyä Acinaticoa (mosto invernale, freddo sangue delle uve), jota pidetään Amaronen varhaisena esi-isänä. Vuoden 1503 kiinteistövero-arvio todistaa alueen olleen rikas ja kuuluisa viineistään, ja 1700-luvulla Scipione Maffei ehdotti sanaa amaro viinille, jonka laatu on “erityisen suosiollinen”. Ensimmäiset etiketittömät Amarone-pullot syntyivät 1900-luvun alussa perhe- ja ystäväkäyttöön, ja ensimmäinen kaupallinen pullo myytiin vuonna 1953.
Ruokaparit
Tuotantosäännöt suosittelevat Amaronea liharuokien, riistan ja kypsytettyjen juustojen kanssa tai yksinään mietiskelyviininä. Kypsytetty kova juusto, esimerkiksi parmigiano-reggiano, on luonteva pari.