Verdicchio on valkoinen viinirypäle, jota on Verdicchio dei Castelli di Jesissä, Verdicchio di Matelicassa ja niiden Riserva-DOCG-viineissä vähintään 85 prosenttia. Tuotantosäännön mukaan espanjalainen Herrera kuvasi sen jo 1500-luvun alussa.
Käyttö nimityksissä
Tuotantosääntöjen mukaan rypälettä käytetään 6 nimityksessä (Marche). Näistä 5 nimityksessä se on pääasiallinen rypäle.
Rypäleen osuus viinistä vaihtelee nimityksittäin: Castelli di Jesi Verdicchio Riserva vähintään 85 %; Esino vähintään 50 %; Verdicchio dei Castelli di Jesi vähintään 85 %; Verdicchio di Matelica Riserva vähintään 85 %; Verdicchio di Matelica vähintään 85 %.
Viljely ja käyttö
Rekisterissä lajike on nimellä Verdicchio bianco, ja Marchen eri alueilla sille on käytetty monia nimiä, kuten Verdicchio verde, giallo, vero, marino, stretto, peloso, verzaro ja verzello, joilla viitataan samaan tyyppiin tai eri klooneihin. Umbriassa sitä kutsutaan nimillä Verdone ja Verdicchio dolce. Köynnöksen kasvuvoima on keskinkertainen tai jopa suuri; se haluaa keski- tai laajan kasvatuksen ja pitkän leikkauksen. Klassisella alueella se kasvatetaan yleensä vaahteroihin nostettuna tai matalalla cavallo- tai conocchia-muodolla, jossa pitkät hedelmäoksat taivutetaan ja sidotaan tyveen. Sato on epätasainen ja usein niukka, ja ensimmäinen hedelmää kantava verso on kolmannessa tai neljännessä silmussa.
Lehdet ja rypäleet kestävät huonosti peronosporaa ja erityisesti härmää, ja pilaantumiskestävyys on keskinkertainen tai joskus heikko, etenkin kosteina vuosina ja matalissa tasankopaikoissa. Se ei ole vaativa maaperän suhteen, mutta parhaat tulokset on saatu savi-, pii- ja kalkkimailla. Heikon tautikestävyyden ja myöhäisen kypsymisen vuoksi se haluaa hyvin aukeavia kukkularinteitä. Rypäle käytetään pelkästään viiniksi.