Peanut on englanninkielinen nimi maapähkinälle (Arachis hypogaea). Nimestään huolimatta se ei kasvitieteellisesti ole pähkinä vaan hernekasveihin kuuluva palkokasvi. Sen erityispiirre on “geokarpia”: kukinnan jälkeen kasvin varsi taipuu alaspäin ja työntää kehittyvät palot maan alle kypsymään.
Käyttö ja muodot
Maapähkinä on yksi maailman tärkeimmistä proteiinin ja kasviöljyn lähteistä. Se esiintyy ruokakulttuurissa useissa eri muodoissa:
- Peanut Butter (Maapähkinävoi): Erityisesti Pohjois-Amerikassa suosittu tahna, jota käytetään leivän päällä, leivonnassa ja kastikkeissa. Se jaetaan tyypillisesti “creamy” (sileä) ja “crunchy” (pähkinäpaloja sisältävä) versioihin.
- Peanut Oil (Maapähkinäöljy): Korkean savuamispisteensä ansiosta erinomainen öljy paistamiseen ja friteeraamiseen. Se on neutraalin makuista ja kestää hyvin kuumuutta.
- Roasted Peanuts: Paahdetut maapähkinät ovat suosittu välipala joko suolattuina, hunajalla kuorrutettuina tai kuorineen paahdettuina.
Kansainvälinen keittiö
Vaikka maapähkinä mielletään usein amerikkalaiseksi raaka-aineeksi, se on elintärkeä osa monia muita ruokakulttuureja:
- Aasialainen keittiö: Erityisesti Kaakkois-Aasiassa maapähkinä on Satay-kastikkeen ja monien nuudeliannosten (kuten Pad Thai) sielu, tuoden ruokiin rakennetta ja paahteista umamia.
- Afrikkalainen keittiö: Länsi-Afrikassa maapähkinät ovat perusta monille täyteläisille padoille, kuten maafe-kastikkeelle.
- Makeiset: Eurooppalaisessa konditoriassa maapähkinää käytetään usein edullisempana vaihtoehtona hasselpähkinälle tai mantelille esimerkiksi nougat-tyyppisissä makeisissa.
Terveys ja allergiat
Maapähkinä on ravintoarvoiltaan poikkeuksellinen: se sisältää runsaasti terveellisiä tyydyttymättömiä rasvahappoja, E-vitamiinia ja proteiinia. On kuitenkin huomioitava, että maapähkinä-allergia on yksi yleisimmistä ja vakavimmista ruoka-aineallergioista, mikä on johtanut tiukkoihin pakkausmerkintävaatimuksiin maailmanlaajuisesti.
Tiesitkö?
Toisin kuin useimmat muut “pähkinät”, maapähkinä ei kasva puussa. Tämä tekee siitä ekologisesti tehokkaan viljeltävän, sillä se sitoo typpeä maaperään muiden hernekasvien tavoin, parantaen maan kasvukuntoa.